IIK... viikko ois huomenna mennyt... ja tällä viikolla on tullu takapakkia, johtuen tosta sunnuntaisesta liki 10 kilsan vaeltelusta. Jalat on ollu niin pirun kipeät ja jumissa vielä tänäänkin, kun tosiaan ei tuollaisiin suorituksiin ole lainkaan tottunut.

Suoraan sanottuna tällä viikolla en ole yhdelläkään lenkillä käynyt, saati sitten rainerin päälle raahautunut . Ei tosiaan ole tehny mieli liikkua mihinkään suuntaan, hyvä kun aamuisin on sängystä näillä jaloilla ylös päässyt . Koulu- ja kauppamatkoja olen kyllä kävellyt, mutta niitä en laske liikunnaksi kyllä alkuunkaan.

Aiempia kirjoituksiani silmäillessä minuun iski nyt aivan kauhea morkkis! Olen luvannut itselleni, että aion olla tän blogini suhteen niin muille kuin itsellenikin täysin rehellinen. En siis voi kieltää sitä totuutta, että minuun iski eilen aivan kauhea KARKKIHIMOKIN kaiken lisäksi, ja se oli täysin voittamaton ja vei minut mukanaan . Filmtownista vuokrasin kaksi leffaa, ja valikoin pussiin 300g irtokarkkisuosikkejani . Ei ollut hyvä tuo, varsinkin kun söin niitä karkkeja vielä tänäänkin, kun en muutenkaan ole nyt kauheasti syömisiäni vahdannut niinkuin viime viikolla. Ärrh.

Vaa-an näyttämistä numeroista ei puhettakaan, nyt kun nälkäisenä ahmaisin itseni juuri täyteen ruokaa. Miten voikaan surettaa ja ärsyttää sen innon laantuminen, joka minussa vielä eilen aamulla virtasi!!

Täytyy kuitenkin ajatella positiivisesti. En ole hävinnyt tätä taistelua, vaikka tuntuu, että potkaisin pallon omaan maaliin. Onneksi tämä ei ole sellainen peli, jossa on vain yksi elämä . Antaa tämän päivän vain mennä menojaan, ja eilisenkin, ja voin taas jatkaa siitä, mihin sunnuntaina jäin!

Tosin... perjantaina olisi tiedossa leffailta ystävättäreni kanssa! Ja sekös taas ahdistaa, kun hän ilmoitti leffailtaan kuuluvan kaikenlaisia herkkuja.. mutta jospa sallisin tällaisen virheen itselleni nyt vielä kerran, kun tosiaan ystäväni asuu kaukana emmekä näe toisiamme kovinkaan usein. Kuulostaapa selittelyltä, mutta päätös on kuitenkin vain minun, ja siitä päätöksestä kärsinkin yksin vain minä . Ehkäpä maailmani ei kaadu, jos tuon yhden illan vielä herkuttelisin .

Mutta se tietää sitten kovaa rääkkiä tuon illan jälkeen! Ja tuon yhden illan (no okei, eilisen ja tämänkin päivän) vuoksi aion uhrata nyt aamiaisenikin pelkälle puurolle! Jostakin niitä kaloreita on nyt vedettävä pois, ja olen alusta saakka suunnitellut päivittäistä puuroaamiaista. Tämä viikko vaatii nyt sen muutoksen. Ja sen aion myös toteuttaa!

Lisäksi sinne lenkille on pian pakko lähteä, eikä enää selittelyksi kipeytyneet jalkalihakseni riitä. Tänään on kuitenkin tehtävä kotitöitä ja saunavuorokin on jo varattu puoli kahdeksaksi, joten siirrän sen lenkin sitten huomiseksi. Mutta huomenna on sitten tosissaan jo mentävä, vaikka koulupäivä on pitkä ja olen kotona myöhään. Silti aion kyllä kohdata sen taas - ystäväni pururadan.