Mutta nyt siis ollaan taas lähtökuopissa. Ja ollaan muuten hieman syvemmällä siellä lähtökuopissa tällä kertaa.. Ystäväni kun tuli silloin viikko sitten luokseni viettämään leffailtaa, syötiin suklaata ja sipsejä ja juotiin limua jne jne, ja ajattelin koko ajan, että seuraavana päivänä jatkan kyllä sitä dieettiä sitten. Noh, kuinka ollakaan, seuraavana päivänä löysimme itsemme ystäväni kanssa baarin tanssilattialta! Alkoholissa kun on tunnetusti vielä "niin vähän kaloreita"...

No kuinka ollakaan, samaa rataa on jatkunut sitten tämäkin viikko, heh, juopotellut en kyllä ole, mutta aivan ihmeellinen karkkihimo on minuun tällä viikolla iskenyt. Siis ihmettelen asiaa ilman muuta, koska en ole aikaisemmin oikeastaan välittänyt makeasta mässättävästä, hyvin harvoin on tullut ostettua mitään karkkihyllystä. No nyt kuitenkin olen tällä viikolla jo KAHTENA päivänä vieraillut kyseisillä hyllyillä, perkele. En tosiaan ymmärrä mistä tämä suklaanhimo tulee. Höh.

Kuitenkin olen nyt JÄLLEEN KERRAN päättänyt tehdä lopun tälle läskihelvetille. Ihan oikeasti, nyt saa riittää. Nyt kun on nämä kylmemmät ilmatkin tulleet... Olin sanaton, kun en mahtunut enää edes viime talven takkiini Kuinka paljon voi ihminen lihota alle vuodessa?!! En voi käsittää tätä! Pari viikkoa sitten vaaka näytti sitä about 117-118, nyt se näytti tänään AAMULLA aamukahvin jälkeen 120.2. ÄRRRRRRRRRRH.

Nyt saa riittää. En laita suuhuni enää YHTÄÄN mitään makeaa tai rasvaista!! Kokeilen ensin vaikka yhden viikon kerrallaan, punnitsen itseni ensi lauantaiaamuna, ja mietin sitten jatkoa.

Ps. Saamme lähiaikoina uuden perheenjäsenen Etsimme parhaillaan meille sopivaa karvakorvaa, joten lenkkiseura on taattu!

No mutta näillä eväillä siis eteenpäin!  Nyt edessä päivän velvollisuudet, ja sen jälkeen suorinta tietä pururadalle! Jos sitä illemmalla sitten raineriakin vielä pikaisesti moikkaisi...

Saattaisi piristää pettynyttä mieltäni!

Ps. Olin kaikesta huolimatta eilen edes jollakin tasolla fiksu, ja ostin kevytnakkeja jotka lisään tänään itse valmistamaani ruskeakastikkeeseen. Lisukkeeksi keitän perunan ja hauduttelen kasviksia. Iltapalaksi voisin käydä ostamassa porkkanoita. Saisin jotakin rotia tähän ruokavalioon nyt!

Suoraan sanottuna tällä viikolla en ole yhdelläkään lenkillä käynyt, saati sitten rainerin päälle raahautunut . Ei tosiaan ole tehny mieli liikkua mihinkään suuntaan, hyvä kun aamuisin on sängystä näillä jaloilla ylös päässyt . Koulu- ja kauppamatkoja olen kyllä kävellyt, mutta niitä en laske liikunnaksi kyllä alkuunkaan.

Aiempia kirjoituksiani silmäillessä minuun iski nyt aivan kauhea morkkis! Olen luvannut itselleni, että aion olla tän blogini suhteen niin muille kuin itsellenikin täysin rehellinen. En siis voi kieltää sitä totuutta, että minuun iski eilen aivan kauhea KARKKIHIMOKIN kaiken lisäksi, ja se oli täysin voittamaton ja vei minut mukanaan . Filmtownista vuokrasin kaksi leffaa, ja valikoin pussiin 300g irtokarkkisuosikkejani . Ei ollut hyvä tuo, varsinkin kun söin niitä karkkeja vielä tänäänkin, kun en muutenkaan ole nyt kauheasti syömisiäni vahdannut niinkuin viime viikolla. Ärrh.

Vaa-an näyttämistä numeroista ei puhettakaan, nyt kun nälkäisenä ahmaisin itseni juuri täyteen ruokaa. Miten voikaan surettaa ja ärsyttää sen innon laantuminen, joka minussa vielä eilen aamulla virtasi!!

Täytyy kuitenkin ajatella positiivisesti. En ole hävinnyt tätä taistelua, vaikka tuntuu, että potkaisin pallon omaan maaliin. Onneksi tämä ei ole sellainen peli, jossa on vain yksi elämä . Antaa tämän päivän vain mennä menojaan, ja eilisenkin, ja voin taas jatkaa siitä, mihin sunnuntaina jäin!

Tosin... perjantaina olisi tiedossa leffailta ystävättäreni kanssa! Ja sekös taas ahdistaa, kun hän ilmoitti leffailtaan kuuluvan kaikenlaisia herkkuja.. mutta jospa sallisin tällaisen virheen itselleni nyt vielä kerran, kun tosiaan ystäväni asuu kaukana emmekä näe toisiamme kovinkaan usein. Kuulostaapa selittelyltä, mutta päätös on kuitenkin vain minun, ja siitä päätöksestä kärsinkin yksin vain minä . Ehkäpä maailmani ei kaadu, jos tuon yhden illan vielä herkuttelisin .

Mutta se tietää sitten kovaa rääkkiä tuon illan jälkeen! Ja tuon yhden illan (no okei, eilisen ja tämänkin päivän) vuoksi aion uhrata nyt aamiaisenikin pelkälle puurolle! Jostakin niitä kaloreita on nyt vedettävä pois, ja olen alusta saakka suunnitellut päivittäistä puuroaamiaista. Tämä viikko vaatii nyt sen muutoksen. Ja sen aion myös toteuttaa!

Lisäksi sinne lenkille on pian pakko lähteä, eikä enää selittelyksi kipeytyneet jalkalihakseni riitä. Tänään on kuitenkin tehtävä kotitöitä ja saunavuorokin on jo varattu puoli kahdeksaksi, joten siirrän sen lenkin sitten huomiseksi. Mutta huomenna on sitten tosissaan jo mentävä, vaikka koulupäivä on pitkä ja olen kotona myöhään. Silti aion kyllä kohdata sen taas - ystäväni pururadan.

Olin mieheni kanssa Repovedellä patikoimassa!! Tein luultavasti pisimmän lenkin, jonka olen ikinä elämässäni tehnyt. Lisäksi patikoiminen on fyysisesti raskaampaa kuin perus lenkkeily, joten voin hyvillä mielin olla ylpeä itsestäni!

Kolme tuntia taukoineen tuli siellä luonnossa pyörittyä. Katsottiin kartasta; yhteensä 9,1km patikoitiin. Herranjumala mitä ylämäkiä siellä on! Kyllä meinasin veivini heittää vähän väliä Mutta kun takaisin autolle päästiin, niin luoja sitä fiilistä! Aivan uskomatonta!

Otettiin myös voileipää mukaan ja kahvia termariin. Mikään ei voita sitä makua, joka tulee eväistä keskellä luontoa. Ah. Oli täysin mahtava päivä. Kalorilaskurista illalla katsottiin, että about 1000 kaloria kulutettiin. Minä tietysti enemmän, kun painoakin on reilusti enemmän Aivan mahtavaa!

Nyt on jalat sen verran rikki ja jumissa, että saa nähdä kykeneekö sitä tänään lenkille tai rainerille Mutta eilisen jälkeen ei jäisi kyllä ollenkaan paha mieli, vaikka pyhittäisin tämän päivän ihan vaan lepopäiväksi

MINÄ TEIN SEN! Raahauduin rainerille ja 10 minuutin sijaan crossasin 15 MINUUTTIA! No voin kertoa, että nyt on voittajafiilis!

Tosin..meinasin heittää veivit 12 minuutin kohdalla, joten viimeiset 3 minuuttia meni niin, että crossasin minuutin verran niin lujaa kuin ikinä jaksoin, sitten minuutin tauko, ja taas minuutti rääkkiä jne. Noh, hiki ainakin nousi pintaan! 

Aivan käsittämättömän hyvä fiilis. Kyllä olen vaan niin paras! Motivaatio on nyt huippulukemissa!

Ja sitten kauppaan lohiostoksille ja lohisopan tekoon!

Pururadalla mentiin reippain askelin taas 40min.

Kotiin palattiin juoksemalla raput neljänteen kerrokseen.

Välipalaksi kaurapuuroa ja illalla tiedossa lohikeittoa.

Sitten kun vielä raahautuis tuonne rainerille 10 minuutiksi...

Ei huono päivä ollenkaan!!

Toissapäivänä siis pakotin itseni illemmalla vielä 10 minuutiksi raineriin. Voi luoja, miten rapakunnossa olenkaan, kun kuolema meinaa tehdä tuloaan jo parin ensimmäisen minuutin kohdalla! MUTTA... olen todella ylpeä itsestäni että olen puskenut silti sen 10 minuuttia enkä ole luovuttanut ja lähtenyt mutustelemaan pullaa hehe.. Korvapuusteja tuli muuten huvin vuoksi toissapäivänä leivottuakin, ja on niitä vieläkin jäljellä, mutta olen pitänyt näppini erossa ja syönyt niistä VAIN yhden!! Olen koettanut patistaa miestä syömään ne pois silmistäni.. Niihin en aio tosiaankaan koskea.

Mutta tuosta rainerista vielä. Aivan uskomaton vehje, oikeasti!! Olen niin positiivisesti yllättynyt, että oksat pois! Olen tosiaan reenaillut sillä nyt vasta 3x10 minuuttia, mutta se tuntuu silti aivan ylivoimaiselta keinolta kunnon kohottamiseen. Toki olen nyt viikon ajan lenkkeillytkin päivittäin, mutta tuo syke ja hiki nousee uskomattoman nopeasti ja helposti rainerilla. Ja huomasin suureksi ilokseni eilen, kun kävelin kaupasta kotiin (ja talomme on siis jyrkän mäen päällä) en hengästynyt YHTÄÄN niin paljoa kuin aikaisemmin! ! se tuntui aivan uskomattomalta, niin sanoinkuvaamattoman hyvältä!!

Ravintopuoli on ollut melko hyvä viimeiset päivät, poislukien se YKSI ainoa korvapuusti, mutta olihan niitä maistettava Normaalisit kun olen aamuisin vedellyt montakin leipäviipaletta, niin nyt olen karsinut ne kahteen viipaleeseen. Se on jo iso edistysaskel minulle, kun tuota itsekuria puuttuu jonkin verran... Tavoitteena olisi kuitenkin, että aamuisin söisin kaurapuuroa ja jättäisin nuo voileivät jopa kokonaan pois, juustossa ja makkarassa kun on yllättävän paljon kaloreita. Mutta olen päättänyt, että teen muutoksia pikkuhiljaa, jottei homma kosahtaisi.

Kotiruokaa. Nam. Se on minun lempiruokaani, joten siltä kannalta olen onnekas, etten ole koukussa big mäkkeihin tai lihapiirakoihin. En voi sietää pika- tai valmisruokia, ja olen ymmärtänytkin, että tavallisesta kotiruuasta ei liho, kunhan määrän osaa säätää sopivaksi. Sitä nyt ollaankin tässä parina päivänä harjoiteltu, ja ihan hyvin on mennyt. Meillä kun mies ampaisee ensin kattilalle ja jättää sitten minulle osan. Siitä osasta olen nyt joka päivä kipaissut pöydän ääreen ja lisännyt mieheni ruoka-annokseen 1/3 ovelaa.. ja mies on tyytyväinen!

Jaahas, tänään olisikin sitten ihan vapaapäivä edessä ! Aurinkokin taas näköjään pilkahtelee, joten edessä olisi sitten taas rakas pururatani!  Eilen tosiaan ei tullut lenkillä käytyä tai rainerillakaan reenattua, mutta koulumatka meni kävellen ja illalla kävin vielä kaupassakin kävellen että ei se ollut ihan hukkapäiväkään!

Mutta nyt... ulkoilma kutsuu! -->

Pururadalla mentiin taas, tällä kertaa vaan 40min mutta mentiinpä kuitenkin! Lisäksi juoksin vielä rappuset ylös neljänteen kerrokseen lenkin lopuksi. Olo on mahtava Mietinpä tuossa sitäkin, että jos vetäis rainerilla sit vielä kohta sen 10 minuuttia...

Puuroa pitäis keitellä välipalaksi. Sitäkään en ole syöny aikoihin Mutta siihen on totuttava! Pitkä matka on vielä edessä, heh. Melkein 40 kiloa tarttis saada pois, huhhuh. Koitan olla ajattelematta ja keskittyä pieniin tavoitteisiin ensin, esim 10 kiloa kerrallaan Elikkä ensimmäinen tavoite onpi tuolla 107 kilon kohdalla. Sinne jos pääsis näin alkajaisiks...

Saas nähdä mitä vauhtia rupee paino tippumaan, jänskättää! 

Ikäni lähentelee kahtakymmentäkahta vuotta. Yläasteen aikainen koulukiusaaminen on johtanut siihen, että olen vuosi vuodelta paisunut ja lihonut ja ollut pettynyt itseeni. Nyt saa riittää! En halua inhota itseäni. Olen vielä nuori, ja minulla on elämä edessäni. Nyt on muutoksen aika!

Ostin toissapäivänä uuden vaa-an, kun edellinen on ollut rikki lähes vuoden. Ja onneksi ostinkin, sillä tämänpäiväiset lukemat saivat minut vihdoin heräämään!

117,8kg. Se on järkyttävä lukema, vaikka olenkin 178cm pitkä. Ja kaiken kukkuraksi viimeisestä punnituksesta, vuosi sitten, olen lihonut taas 10 kiloa .

Minulla on onnekseni erittäin hyvät edellytykset laihtua . Asun onnellisesti avoliitossa miehen kanssa, joka rakastaa minua tällaisenakin. Hän on kuitenkin korvaamaton tuki minulle tässä tilanteessa. Käymme yhdessä lenkeillä ja hän kuntoilee päivittäin, jonka johdosta hankimme myös viikko sitten minulle crosstrainerin. Mikä sen mukavampaa, kun kuntoilla yhdessä rakkaimman ihmisen kanssa!

Aivan talomme nurkalla kulkee myös pururata, jota aion käyttää surutta hyväkseni . Olenkin jo jonkun verran siellä lenkkeillyt, mutta nyt teen siitä säännöllistä. Lisäksi tuo crosstrainer (lempinimeltään raineri) on minulle mieluisa kuntolaite, MUTTA APUA; en ostanut sitä kaupasta tai tilannut itse, vaan sain sen sukulaiseltani, ja huomasin surukseni painorajan olevan siinä 100kg ! En kehdannut sanoa kenellekään, että tuo ei minun painoani kanna. Häpeän kilojani niin. Olen kuitenkin tehnyt rainerilla varovasti kaksi 10 minuutin treeniä, ja pysyi kyllä kasassa. Pidempiä aikoja en uskalla crossailla, kun pelkään laitteen hajoavan alleni . Toivotaan, että se pysyisi jatkossa edes jotenkin kasassa siihen saakka, kunnes olen alle sen 100kg...

Mutta sanoista tekoihin; oi tuota ihanan aurinkoista syyssäätä, pururata kutsuu!